Kevättä ilmassa

Aurinko paistaa ja linnut livertää, voi kunpa saisi olla ulkona touhuamassa ja nauttimassa kevään merkeistä. En kyllä tiedä kuinka paljon isäntä nauttii, kun saa päivästä toiseen ja kelistä riippumatta touhuta ulkona... Sitä kai aina jotenkin kadehtii toista ja toisten oloja. Mutta kevät on ihana asia!

Mennyt talvi oli kyllä poikkeuksellisen rankka. Pakkaslukemat koettelivat rankasti vähän kaikkea. Päällimmäisenä on mielessä vesikuppien sulattamiset. Kyllä tuli keitettyä vettä! Ei auttanut vaikka sähkön hinta oli tapissa, niin vettä piti keittää ja kaikki vastukset ja lämmittimet olla päällä, jopa vesitankissa piti olla vastus, mikä on todella poikkeuksellista. En kyllä uskalla katsoa, mikä oli sähkönkulutus viime jaksossa. Mutta pääasia oli, että lampailla oli vettä ja voivat hyvin. Isäntää harmitti ettei päässyt hoitamaan myrskytuhoja ajallaan, kun aika meni eläinten hoitoon. Onneksi kaikki kestää vain aikansa ja hän pääsi myös metsähommiin - jopa saariin. 

Rankka talvi toi myös iloa, eli saimme jäätiet. Itseäni jäätiet pelottavat, kun en ole niihin tottunut. Toisaalta niihin ei tule koskaan liikaa luottaakaan. Moni jäällä liikkumaan tottunutkin on uponnut jäihin, kun ei ole pysynyt riittävän valppaana. Omin päin ei sovi lähteä ajelemaan minne sattuu vaan jään paksuutta ja laatua tulee mitata ja tarkkailla koko reitin matkalta ja senkin jälkeen tulee aina seurata mahdollisia muutoksia, joten kaahailut saa unohtaa. 

Töiden lisäksi pääsimme hieman vapaallekin, kun jäätiet houkuttelivat meidän vierailemaan Iniössä ja Torsholmassa. Aivan uskomattomat maisemat. Tututkin alueet näyttävät uusilta, kun niitä katsoo jäältä käsin. Saaristo on tuhottoman kaunis jokaisena vuodenaikana!