100 % suomalaista saaristoa
Meidän lampaat hoitavat Houtskarin saaristoa, kuten eläimet ovat tehneet vuosikymmeniä ennen meitä.
Tilamme sijaitsee ulkosaaristossa, Houtskarissa, Björkön kylässä, rengastien varressa. Meillä on vaihtelevasti 90-250 lammasta, joista osa eri-ikäisiä karitsoja. Talven lampaat ovat pääosin sisällä lampolassa, mutta kevään tullen tila tyhjenee lampaista ja he pääsevät laiduntamaan ympäri Houtskarin kaunista saaristoa pitkälle syksyyn asti.
Luonnonlaitumia saarissa
Lampaamme jakautuvat keväällä eri puolille Houtskarin saaria huolehtimaan maisemoinnista ja elvyttämään monipuolista kasvustoa. Luonnonlaitumien hoito tasapainottaa lampaiden aiheuttamaa ilmaston kuormitusta, tämän vuoksi luonnonlaidunlampaat ovat ilmastoystävällisiä lampaita.
Vielä 70-luvulla yleisesti lampaat, lehmät ja hevoset huolehtivat etteivät laitumet kasvaisi umpeen ja tukehduttaisi alkuperäistä monimuotoisuutta. Tämän jälkeen eläinten pito on harventunut, mikä on aiheuttanut monien saarien ja laidunalueiden rehevöitymisen. Rehevöinti suosii vain vahvoja kasveja ja heikommat häviävät. Monet hyönteiset ovat sidoksissa juuri tietynlaisiin kasveihin ja näiden häviessä, myös niihin erikoistuneet hyönteiset häviävät.
Olemme jo nyt muutamassa vuodessa saaneet todistaa kuinka maisema voi muuttua lampaiden laidunnan alettua. Ennen alueilla oli vaikea kävellä eikä näkyvyyttä ollut juurikaan. Lampaiden jälkeen maisema on putsattu noin metrin korkeuteen asti :) Lampaat ovat maisemoineet metsäniityt "englantilaisiksi puistoiksi" ja rantojen paksut kaislamuurit ovat hävinneet parhaimmillaan kokonaan. Uskomatonta - eikö!
Seljankämmekkä / Adam och Eva
Lampaat
Meidän lampaamme ovat Suomen alkuperäisrotuisia suomenlampaita. Tämä rotu valikoitui siksi, että tarkoitus oli laidunnuttaa lampaita luonnonlaitumilla, johon suomenlammas on parhaita valintoja.
Suomenlammas luokitellaan keskisuureksi lampaaksi ja uuhen keskipaino on n. 65 kg ja pässin n. 95 kg. Suomenlampaan villa on ominaisuuksiltaan merinovillan kaltainen ja näin erilainen kuin lampaan villa yleensä. Yhdestä lampaasta tulee villaa keskimäärin 2 kg / vuodessa, mutta langaksi sopivaa tulee vain syksyisin, laidunnuksen jälkeen, noin 0,5 kg / sopivavillainen lammas. Sikiäväisyydessä suomenlammas on myös huippuja. Uuhi synnyttää keskimäärin 2-3 karitsaa, mutta jopa 6 karitsaa on mahdollista.
Lampaat keritään vähintään kerran vuodessa ja sorkkia huolletaan tarpeen mukaan. Yleensä laidunkauden jälkeen luonto on hoitanut sorkat ja lampurit pääsevät helpommalla. Kerinnällä on merkittävä tekijä lampaiden hyvinvointiin. Kerintä edistää lampaan aineenvaihduntaa ja tätä kautta heidän terveyttään. Ulkopuolisista kerintä vaikuttaa jopa eläinrääkkäykseltä, mutta siitä ei todellakaan ole kyse. Eläimet, kuten lapsetkaan, eivät aina tiedä, mikä heille on parasta ja siksi he vastustavat joskus hyvää tarkoittavaa hoitoa.
Vaikka lammas mielletään huolettomaksi lemmikiksi, niin kyllä siitä pitää huolta pitää. Lampaalla on oltava riittävästi hyvälaatuista vettä, suolaa, kivennäisiä, ruokaa sekä kesälaitumilla pitää tarkastaa, että kaikki voivat hyvin. Ja tämä vain on pieni esimerkki lampurin tehtävistä.
Lampaiden laiduntyön malliesimerkki.
Muutama huomio lampaista:
Lammasta voi rapsuttaa korvan takaa, poskesta, lavasta tai kyljestä - ei sovi taputtaa päähän. Päähän taputus aktivoi puskemista, mikä ei ole toivottu käytös kenelläkään.
Lammas pitää herkuista - mutta lampaan terveys ei. (Tutun kuuloista... 😉 ) Laitumella lammas itse valitsee herkkunsa, mutta esimerkiksi annetut omenat ja leivät suuremmissa määrin voivat olla heille kohtalokasta. Jos jokainen ohikulkija antaa herkkuja, vaikkakin vain pienen määrän, niin päivän mittaan sitä voi kertyä jo aimo annos. Eteenkin, kun herkkuja tulee hakemaan aina ne samat rohkeimmat lampaat. Tulee myös huomata, että laitumille ei tule heittää ruokaa - tai mitään muutakaan! Maasta lammas ei välttämättä herkkua syö (jos on vaikka juuri pissattu kyseiseen kohtaan, niin eihän se kenellekään maistuisi...) ja kyseinen herkku kutsuu vääriä tyyppejä laitumille.
Tiine uuhi (karitsoita odottava lammasrouva) voi saada keskenmenon kovan säikähdyksen vuoksi - kuten esimerkiksi koira aitauksen sisäpuolella, tai ihmiset ahdistelemassa lampaita. Pidäthän kaikki koirat kiinni alueella, kiltitkin, jossa on lampaita, kiitos! Jokaisen oikeus ei koske aidattuja alueita, eli ilman asianomaisen lupaa ei aitaukseen saa mennä.
Lampaiden takana on lampuri, joka on mahdollisesti tehnyt vuosia töitä näiden vuoksi, jopa karitsoiden kohdalla (jalostus on pitkäjänteistä työtä). Mikään raha ei pysty sitä työtä täysin korvaamaan. Joten toimithan lampureita ja lampaita kunnioittaen.
Toimintaa läpi vuoden...
Talvella lampaat ovat yleensä lampolassa. Ensimmäiset synnytykset sijoittuvat toukokuuhun. Synnytysten ohessa tehdään karitsojen punnituksia vähän väliä. Nyt, kun lampaat ovat suojassa, poissa laitumilta, on lampureiden tehtävä hoitaa laitumia tulevaa kautta ajatellen. Eli kaadetaan puita ja siivotaan laitumia oksista yms. Lisäksi suunnitellaan seuraavaa laidunkautta - kuka menee mihinkin laitumeen yms. Myös kirjanpito, kaikki viralliset asiakirjat ja tukihaut pitää tässä kohtaa tehdä.
Keväällä alkaa aitausten rakennus ja lampaiden ulos vienti, samalla kun hoidamme emoja ja heidän karitsojaan. Kevät synnytyksissä uuhet synnyttävät usein suuria määriä karitsoita ja nämä extra karitsat ruokimme lisäruualla. Jos lisäruokittavia on paljon, muodostetaan "Nursery-ryhmä", jotka ovat tutummin tuttipullokaritsoja. Loppukesästä erotellaan ensimmäisen erän pässikaritsat pois tyttöjen luota, koska suomenlammaspässi voi tulla sukukypsäksi jo 3 kk iässä emmekä halua mitään vahinkoja. Lampurien huomio menee usein lopputiineiden emojen seurantaan, synnytyksiin sekä pikkukaritsojen vointien tarkkailuun - kaikkien ruokintojen ym. ohessa. Karitsointiaikaan lampurit saattavat olla hieman normaalia enemmän poissaolevia 🤭
Kesällä hoidetaan laitumia ja lampaita laitumilla. Kotilaitumet ( 3km säteellä tilalta) ovat pääsääntöisesti sähkölanka-aitaa ja näiden alustat tulee raivata aika ajoin, jotta virta ei kulu heinänkorsiin. Laitumet on jaettu useampaan lohkoon ja lampaat siirretään uuteen lohkoon 1-5 pv välein, riippuen lohkon koosta ja ruokavarannon tilasta. Lisäksi käydään saarilaitumilla pitämässä lampaita kesynä ja tarkistamassa niiden vointeja. Kaiken ohella- tai pääsääntöisesti, tehdään heinätöitä, kunnostetaan heinävarastoja, lampolaa, koneita, tyhjennetään lannat lampolasta ja hoidetaan lammaspaimen-asioita. Lisäksi meillä on mahdollisesti laitumilla kanoja ja broilereita. Kesäaikaan (heinäkuussa) meillä saattaa olla myös karitsointia, niin taas pääsemme ihastelemaan pikkukaritsoja. Kesäsynnytys hoituu usein laitumella, mutta emo ja karitsa viedään muutamaksi päiväksi lampolaan, jossa saavat rauhassa tutustua toisiinsa. Pian sen jälkeen pääsevät tuoreet emät ja karitsat laitumelle kirmaamaan ja nauttimaan laitumien antimista. Kesäisin meillä on mahdollisesti ainakin yksi kesätyöntekijä auttamassa tässä kaikessa rumbassa.
Syksyllä kootaan lampaita saarista ja silloin erotellaan lampaat eri ryhmiin, kuten esimerkiksi astutusryhmään / -ryhmiin. Lampaiden yleisen terveyden ja komplikaatioiden välttämiseksi on tärkeää huolehtia, että isäpässi ei ole sukua emouuhelle, mikä tarkistetaan tuotosseurannan tietokannasta ja mikä haastaa ryhmien tekoa. Taas on paljon aitauksien purkua ja tekoa. Jokaisen siirron yhteydessä tulee huolehtia, että tietokannassa jokainen lammas on oikealla pitopakalla. Kun siirtoja tapahtuu useana päivänä ja yhtenä päivänä useastakin saaresta, niin on haastavaa muistaa tehdä itse konkreettisen työn lisäksi nämä paperityöt.
Kaikista tekemisistä on aina pidettävä kirjaa ja oltava ajantasaiset tiedot. Koko ajan on pysyttävä ajan tasalla kaikista lakimuutoksista ja niiden tulkinnoista. Mitä enemmän eläinlajeja on, sitä laajempi on tiedettävä lakiviidakko. Parasta olisi, että tilallinen saisi tuotteesta sen hinnan, mitä sen tuottaminen kustantaa - palkkoineen, eikä tarvittaisi maataloustukia. Mutta ruuan raaka-aineiden hinnan pysyessä alhaalla, ovat tuottajat tukien varassa. Ja tukien viidakko on tiheä ja monisyinen. Tuntuu kuin jokaisella tuella olisi täysin omat määritelmät liittyen kuinka monta lammasta on yksi eläinyksikkö tai milloin lammas on karitsa (toisissa sen on 2vk-6kk, toisissa 0-1v, toisissa 2-6kk) tai milloin katsotaan eläimen kuuluvan tuen piiriin. Omana mausteena tulee verotus, jossa maatalouden kiemurat haastavat niin verovirkailijat kuin tilalliset. Tämä on aikamoinen haaste kaiken fyysisen työn lisäksi, mutta ei voi sanoa, että lampurin työ olisi yksitoikkoista ja tylsää 🤭
Yle Fem oli tutustumassa tilaamme keväällä ja julkaisee jutun Närbild-ohjelmassa maanantaina 19.4.2021 kl 19:55 ja tässä on klippi meidän osuus: