Uusi vuosi uudet kujeet - vai onko

Päivä menee mukavasti koneella, kun tekee markkinointia. Kun vihdoin saa tekstit ja kuvat valittua, niin ohjelmat tökkii. Mutta kun menee lampolaan, niin nämä murheet häviävät. Lampaat saavat kaiken huomioni. Nyt he eivät halua niinkään rapsutuksia vaan ruokaa. Mutta kun vatsat ovat taas täynnä, niin rapsutukset kelpaavat - tai sitten niitä haetaan potkimalla. 

Kuva: Satu Tegel, lammaspaimen 2021

Lampaat ovat jollain lailla kuin koirat. Lampaita rapsutetaan korvan takaa ja kaulasta, selästä, kyljestä - mutta ei taputeta päähän. Lammas heiluttaa häntäänsä, kun hän ilmaise mielihyvää. Korvien asennosta ja silmistä voi lukea paljon mielialasta, mutta joskus se vaatii lampaan tuntemista. Toisilla kun on erilaiset korvat luonnostaan tai aina väsynyt katse. Kesy lammas tulee vastaan ja hakee rapsutuksia (ja herkkuja) ja oppii temppuja - vaikkei opettaisi tai haluaisi, kuten karkulaiskolmikko viime kesänä. Aivan raivostuttavaa, kun yritti tehdä jos jonkinlaista aitaa, niin tämä kolmikko meni yli / ali tai kiersi kauempaa. Melkein kuuli välillä kun he näyttivät pitkää nenää ja pärisyttivät huuliaan. 100-1, he voittivat kaikki erät, mutta me lopulta ottelun.

Näistä ihanista, joihin tämä kolmikkokin jollain lailla kuului, tulee aikanaan luopua. Joskus saamme pitää heidät vain yhden kesän ja joskus vuosia. Monet monituiset kerrat silmät kostuneina heidät lähetetään viimeiselle matkalle, mutta suurena lohtuna on, että heillä on ollut hyvä elämä, oli se sitten lyhyt tai pitkä. Ja lisälohtua tuo se, että elämä ei ole turha, vaan he ravitsevat, lämmittävät ja ilahduttavat ihmisiä vielä pitkään ruuan ja taljojen muodossa.